>>> YOU ARE VIEWING A 200 LINE SAMPLE OF EBOOK# E06042 <<< TITLE: OMATUNTO AUTHOR: JUHANI AHO EBOOK: E06042 (O'Briens Book Cellar) LANGUAGE: FINNISH JUHANI AHO OMATUNTO SAARISTOKERTOMUS I Oli taas niinkuin aina, harva se paeivae, mutta varsinkin silloin, kun meri myrskysi ja taivas satoi eikae ollut menemistae ulapalle eikae viitsinyt muuhunkaan ryhtyae--oli turinaa ja tarinaa siitae samasta, satoja kertoja vatvotusta, vanhasta, mutta kuitenkin yhae uudesta--merestae ja sen saaliista. Niistae oli aina ehtymaetoen puheenaihe, entisistae hyvistae ja nykyisistae huonoista--mutta varsinkin silloin, kun oli joku vieras, niinkuin nyt saeaetae pitaevae moottoriherra, joka viitsi kuunnella ja jolle siis oli hauska soittaa suutaan. Moottoriherra, iso, mustapartainen mies, suupielessae paksu sikari ja kasvoilla salamyhkaeinen hymy, vaikenee ja taeyttaeae istuen selkaekenossa seinaeae vasten, jalat pitkaellae rojottaen. Aeijae puhuu ja maistaa, nousuviinassa viittiloiden. Haen on harvahampainen, pitkae ja luiseva, poskilla viinan ja ahavan ikuinen puna. --Niin, naehkaeaes, mikaes olisi meidaen ollessa ja elaeessae, jos olisivat ajat, niinkuin olivat ennen. Mikaes olisi konsti rakentaa ja laittaa, jos laivat ajaisivat karille, niinkuin entisinae hyvinae aikoina. Mutta ajaakos ne enaeae! Pthyi! --No mutta, pappa hyvae, et nyt sylkisi vieraan saappaille. --Ole vaiti ... enhaen minae saappaille ... ylihaen se meni.... --Vieras antaa anteeksi ... isae on semmoinen porsas. --Ei se mitaeaen ... elaekoeoen vapaus! nauroi vieras, vatsa hyllyen. --Porsas? Sano: sika! niinkuin oikeastaan tarkoitat ja niinkuin sanot silloin, kun ei ole vieraita.... --Maljanne, vaari ... elkaeae unhottako lasianne.... Onko emaentae tyttaerenne? --Onhan se, ja taemae Soederling taessae--minun nimeni on Saukko taemaen saaren mukaan, jossa meidaen suku on ikaensae elaenyt--taemae vaehaen nahjuksen naekoeinen mies, on haenen miehensae, ja tuo kivulloisen naekoeinen tyttoe tuossa on heidaen tyttaerensae, ja taemae pitkae poika on heidaen poikansa, ja se herraspiian naekoeinen tyttoe, joka toi kahvia, on olevinaan muka haenen morsiamensa ... vaan hiisi tiesi, milloin paeaesevaet menemaeaen yhteen, kun ei ole minkae paeaelle mennae. Se oli merillae, taemae Kalle poika, ja sillae oli jo rahaakin, mutta meri vei kaikki. --Ei nyt vieras viitsi kaikkea kuunnella. --Paeinvastoin. Terve! --Terve, terve! Taemae on hyvaeae, oikein hyvaeae.... Vai taemae se nyt on sitae viskiae ... olen usein kuullut, mutta en ole ennen itse maistanut. Niin, naehkaeaes ... mitae minae ... niin, sitae minae, ettae jos olisivat ajat niinkuin olivat ennen, niin mikaes olisi konsti olla ja elaeae taeaellaekin, rakentaa ja laittaa.... Ennen saatiin pelastaa ja anastaa ja tallettaa, ei sitae vuotta, ettei joku laiva karahtanut karille. Mutta nyt ne eivaet enaeae koskaan kaey karille, olkoon myrsky millainen tahansa. Eikae niitae ole myrskyjaekaeaen niinkuin ennen. Kyllaehaen siellae pihisee ja puhisee, ryskaeae ja raiskaa ja on olevinaan helkkarinmoinen herranilma niinkuin nytkin.... --Ukki! kuului kivulloisen tytoen lempeaen moittiva aeaeni tuvan peraeltae ikkunan alta, ja suuret ruskeat silmaet vaelaehtivaet esiin kalpeista kasvoista. Mutta ukko jatkoi, niinkuin ei olisi kuullut: --Vaan ei siitae nykyaikana enaeae mitaeaen oikeata repeae. Ja vaikka joskus repeaeisikin ja puskisi niin, ettei kalliolla pystyssae pysy, niin aina ne saakelin hoeyrylaivat paeaensae paerjaeaevaet meressae melkein millaisessa tahansa. Sillae mikae niillae on haetaenae monine masinoineen ja vedenpitaevine eri osastoineen ja kaksinkertaisine pohjineen. Ja kun on majakoita ja loistoja ja kummeleita ja senkin seitsemiae haerrykoeitae joka karilla niinkuin kaupungissa lyhtyjae.... Viime kesaestae se nyt on Hylekarillakin, ainoalla, jolle vielae joskus saattoi karahtaa.... Se ulvoo, hullu, niinkuin olisi maailman loppu tulossa, niin pian kuin vaehaenkaeaen ajelehtii usvaa meressae, ja kuuluu siellae nyt olevan telehvoonikin. Ja mitae siitae on hyoetyae, jos joskus karahtaisivatkin kiinni--sekin engelsmanni, joka kolmanna kesaenae selvaellae paeivaellae ja melkein tyynessae saeaessae laski puolitahallaan vanhan ruostuneen romukoppansa tuohon Revon nokkaan ... niin ennenkuin taeaeltae ehdittiin sinne, niin jo olivat ne saakelin raeaevelilaeiset siinae kuin lokit hylkeenraadon kimpussa. Niin se on, ja koeyhae saariston mies, jonka pitaeisi merestae elaeae, saa pyyhkiae naelaestae sylettyvaeae suutaan jollain oeljyisellae koneraeaesyllae, jonka suurten ihmeiden edellae ehkae joskus sattuu loeytaemaeaen ryssaen panssarilaivan vanavedestae. --Onhan nyt sentaeaen muutakin loeydetty ... onhan silloin taelloein, pappa, muutakin loeydetty, sanoi emaentae. --En minae nyt viitsi ottaa lukuun muutamata tukkipuuta, joka milloin kulloin paeaesee irti jostain kotkalaisen tukkilautasta. Eihaen ole viisiin vuosiin tullut sen vertaa, ettae olisi saanut edes tupansa laudoitetuksi.... Kohta ei saa puutavaraa rahallakaan, kun vaativat pystyssae metsaessae kaksi markkaa syleltae. Pthyi! --Kas, nyt se meni omille saappailleni. Saanko minae, Emma, sylkeae edes omille saappailleni? Tupa vastasi nyt naurahduksella, ja kalpea, totinen tyttoekin tuvan peraellae hymaehti.... Sillae oli totta, kaikkien tietaemaeae ja tunnustamaa totta, mitae ukkovaari nyt jutteli. --Eikoe sitten kalastus mitaeaen anna? kysyi herra. --Kalastus ... niin herra luulee, mutta jos minae saan sanoa, mitae kalastus on taehaen maailman aikaan, niin se on yhtae paljon kuin ei mitaeaen. Sitten kun sisaesaaristossa kevaeaellae otetaan isolla rysaellae kaikki kutukala, niin ei taeaellae ulkona saa suomuakaan. Ja jos joskus saakin, niin eihaen sillae ole hintaa. Ennen kelpasi mikae tahansa ja miten tahansa, kun haentae vain sulloi nelikoihin ... nyt on rivitettaevae ja sokeroitava ja ryyditettaevae ja reuteroitava. Ei me taeaellae semmoiseen joudeta eikae me taeaellae semmoista osata. Ei taeaellae mikaeaen kaey eikae taeaellae mikaeaen enaeae kannata eikae menesty. --Ja ennenkoe oli kaikki toisin? sanoi herra. --Ei sitae vuotta, ettei joku purjelaiva tai kaljaasi tai jaala karahtanut jonnekin kiinni. Ei taemae meidaen saaristomme kyllae ollut parhaita haaveripaikkoja silloinkaan, mutta aina sitae tuli taeaellaekin toimeen. Tuli lautaa, tuli lankkua. Jokainen huone taellae saarella on kyhaetty meren tuomista puista. Taessaekaeaen tuvassa ei ole yhtae ainoata ostettua hirttae. Tuli kerrankin kokonainen kajutta kelluen--tuo tuossa kalliolla, jossa nyt Helga asuu kesaeisin. Tuli syoetaevaeae, tuli juotavaa ... kerran tuli kokonainen konjakkitynnoeri, tuli jauhoja, leipiae ... kerran tuli laatikko rusinoita. --Minae olin pikku tyttoe silloin, kertoi emaentae, ja muistan, kuinka aeiti keitti vuoden pitkaen toisella padalla potattipuuroa, toisella rusinasoppaa. --Tuo kahvipannu tuossa tuli kelluen vettae pitkin ja sumppi oli vielae sisaessae. --Meri sai ja meri antoi ja merellae oli mitae antaa. Nyt sillae ei ole mitaeaen antaa ja se ulvoo kuin naelkaeinen susi.... Yhden ainoan laivan rikistae saattoi ennen vanhaan saada huoneen, suuren kuin salin. Naapurilla tuolla--joka muuten ohimennen sanoen on maailman suurin roisto, haaskakorppi, ruumiinryoestaejae--sillae on kokonainen nuottikota masto- ja raakapuista rakettu. Entiseen aikaan eli koko saaristo hyvin, paremmin kuin manner ... isaentaein torpparit elivaet taeaellae ylpeaemmin kuin isaennaet itse; kun hyvin sattui, tulivat meiltae rahaa lainaamaan. --Ei meiltae, pisti emaentae. Papalla ei ole ollut milloinkaan rahaa lainata... meillae ryypaettiin, mikae muualla lainattiin. --Siinae sanoit toden sanan.... Ja miksei olisi ryypaetty! Minae ryyppaesin jo pikku poikana ... en muista sitae aikaa, milloin en olisi ryypaennyt ... siitae on jo siksi pitkae aika. --Oletteko jo vanhakin? --En tiedae niin tarkoin, mutta kahdeksatta kymmentae jo kaeyn ja kaeyn kunnialla, sillae minae en voi vielaekaeaen tulla niin paeihini, etten pysyisi pystyssae, paitse talvella kaljamalla, sillae kaljamalla minae en enaeae pysy kohdallani kahdella jalalla--neljaellae kyllae ... ja sehaen on sama, kunhan ruuheen paeaesee.... Ruuhessa minae pysyn ja istun ja soudan, niin etteivaet koskaan tiedae, olenko paeissaeni vai enkoe. Meillae oli kerran kesy hanhi, minae syoetin sille viinaan kastettua leipaeae ... maissa se ei paeaessyt mihinkaeaen, mutta meressae paerjaesi mainiosti. Maissa se pyoeri paikoillaan kuin hassu, mutta kun minae hiivasin sen mereen, niin laehti menemaeaen kuin moottori, suoraan niinkuin olisi ollut koeli alla eikae maha litteae kuin ruuhen pohja, vaikka sitten menikin paeaetaepahkaa kallioon ja siihen jaei. Mutta minae en jaeae. Minae ryyppaesin ja kaikki ryyppaesivaet ja voivat siitae hyvin ja elivaet vanhoiksi ja saivat paljon lapsia niinkuin Israelin patriarkat. Ne olivat aikoja ne! Terve taas, herra ... herra ... jaa, en tiedae ... taessae on juotu vieraan viskiviinoja enkae vielae tiedae, kuinka kunnioittaa, sillae paeaeltaepaein ei osaa koskaan niin tarkkaan arvata.... --Konsuli.... --Konsuli, kauppaneuvos ... jotain semmoista minae ajattelin vehkeistae paeaettaeen. Mahdatte olla mahdottoman rikas, kun on semmoinen venhekin vain huvin vuoksi. Millae keinolla herra konsuli on rikastunut, jos saan luvan kysyae? --Se on meri, joka on tehnyt minut rikkaaksi.... Toivotaan, ettae meri teistaekin vielae tekee rikkaan. --Toivotaan--hahahah! ... toivotaan, ettae nousisi semmoinen myrsky, ettei ole vielae moista ennen naehty, toivotaan, ettae se sammuttaa kaikki majakat ja pyyhkaeisee teidaen laivanne taenne meidaen rannoille ... hahah! --Malja sen paeaelle! --Malja sen paeaelle, konsuli! Kaeykoeoen, niinkuin herra konsuli itse tahtoo ja toivoo! Hahah! Kaikki nauroivat pilalle, mutta jokaisen silmaessae oli pohjimmaisena totisen toivon kiilto. Emaentae katsoi kuitenkin asiakseen kursailla. --Ei herra konsulin pidae uskoa, ettae ukko tarkoittaa kaikkea, mitae sanoo. --Enkoe tarkoita! Varmasti! Miksen tarkoittaisi? Toivot itsekin, ettae meri <<< END OF SAMPLE... (THE FULL EBOOK HAS 245001 TOTAL CHARACTERS) >>>