>>>  YOU ARE VIEWING A 200 LINE SAMPLE OF EBOOK# E05909  <<<

TITLE: LIESILAULUJA
AUTHOR: L. ONERVA
EBOOK: E05909 (O'Briens Book Cellar)
LANGUAGE: FINNISH

L. ONERVA

LIESILAULUJA

HUURRETTA

HARMAAT PAeIVAeT.

Yoen taivas seestyy, kaeypi jaelleen pilveen,
ja aamut nousee, illat pimenee,
ja ihmislapset itkee, hymyilee
ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen.

Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin
ja liiaksiko tahdoin, taistelin!
On laannut riemu, laannut murhekin,
ei kyynel vieri poskipaeaetae pitkin.

En ole onneton, en onnellinen.
On harmaat paeivaet, liikkumattomuus.
Jaeaehangen alla uinuu vanha, uus,
yoehelmassa sen haemaertaevaen sinen.

Oi, lumimaisemien tyynet taulut,
pois sielustani menkaeae, mieluummin
kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin
ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut!

HAeMAeRISSAe.

Mun pirttini soppea valaisee
vain lieden hehkuva palo.
Surullista mieltaeni miellyttaeae
sen himmeae, haeilyvae valo....

Ja ruutujen takana talvinen maa
niin vienosti haemaertaeypi....
Lumikukkaset kasvavat akkunaan,
tarun haltia tanhuita kaeypi....

MUMMO.

--Sano, mummo, miks silmaesi vaelke
  on lauha kuin lapsosen?

--Usein laskevan paeivaen rusko
  on nousevan kaltainen.

--Sano, mummo, miks aeaenesi helke
  niin laempoeisen laeheltae soi?

--Usein muiston ja toivon virsi
  yht' armaasti soida voi.

VARJOT.

Varhaistumma iki-ilta,
varjot mailta kaukaisilta
seuraa mua, ja ma heitae,
heitae--ennen elaeneitae.

Yoestae kurkoittaa ne mulle
avutonta lapsenkaettaeaen,
ja ne huokaa: "Tulee turmaan
tahtomattaan, tietaemaettaeaen!

Olet, lapsi, taattos kuva,
hiillos yoessae tummentuva,
olet maammos orpo muisto,
karreks jaeaepae uhripuisto!"

SYKSY.

Syyskultiin kellastuu
jo raskain heelmin puu,
ja taehdet syttyy lakastuksen yli.
Maan sydaen yksin lyoe
kuin taeyttymaetoen tyoe,
vaikk' onkin kyllaeisyyttae taeynnaeaen syli.

Suur' Saavuttamaton
sen unelmissa on,
ja luonnon kellot ikaevaetae soivat
pois ijaeisyytehen....
Ja alttarille sen
se uhraa loistonsa, min hetket loivat.

Soi kielet hyisen veen
ja tuulikanteleen,
ja tuhatluvuin lehdet lentaeae puista
Ma niiden tuskaisaa
kun kuulen laulantaa,
en omaa orpouttain enaeae muista.

Ma sitae muista en.
Kuin pisar merehen,
kuin taehti aavan avaruuden helmaan
niin hukkuu murheeni,
niin vaipuu lauluni
syksyn suureen suru-runoelmaan.

KOTI.

Koti kaukainen, armas,
mi syliis mun synnytit kerran,
koti kadonnut, kaunis,
ole siunattu nimehen Herran!

Koti tuskainen, ankee,
koti rauhan aarteita vailla,
olet ainoa keidas
elon muistojen korpimailla!

Kuin korkea taehti
yli kaiken halvan ja karkeen
sa yoessaeni loistat,
pyhaemieltae luot paeivaeini arkeen.

Elon murheeni kehto,
yhae tuutuusi tummaan halaan,
kuin hartaustempliin
ma suruiseen muistohos palaan.

PAI KOIRANI MUN...

Pai koirani mun....
Miten silmaesi sun
on uskolliset, syvaet!
Sa et pettaeisi,
sa et jaettaeisi,
kuten tekivaet ystaevaet hyvaet....

Pai koirani mun....
Nyt silmaesi sun
kuin ongelmoita kysyy:
sinae ymmaerraet
vain ystaevaet,
jotka ijaeti yksinae pysyy....

ENSI LUMI.

Ensi lumi!
      Jaehmettyvaeaen
saartuu taivas pilvenlonkaan.
Emo Maa kaey uneen syvaeaen,
painuu kyyryyn kypaeraelleen.
Ensi lumi!
      Uusi jaelleen!
Kuinka mones se jo onkaan!

Kulkee ohi kuuran siltaa
monta tummaa talvi-iltaa....
Lankee mieleen haermaen hunnut,
kodin-, orpouden-tunnut,
vanhat haaveet luota lieden,
muiston tuoden, toisen vieden....

Putoo ensi lumen myoetae
sieluun muiston lumikukat....
Ammoin kuolleet maammot, taatot
saapuvat kuin pilvein saatot....
Monta mykkaeae talvi-yoetae
kurkistaapi akkunasta,
pyhaeisiae joulu-oeitae,
jolloin ruudun takaa salaa
nietoksesta orpo-rukat
katsoo joulukynttiloeitae,
jolloin sydaen kotiin halaa
mieron tietae kulkemasta....

Lumi umpeen polut sataa
eksyttaeen syoentae monta,
tehden monta koditonta....
Mutta lumen tuolla puolla
ylaeisella taivahalla
tuhat kulkee linnunrataa;
ne on teitae eksyneiden,
taehti-usvaa enkeleiden,
joiden osa taehtein alla
oli lemmen vuoksi kuolla.

Nyt he, henget eri taehtein,
rientaeae aina siitae laehtein
halki ikuisuuden iltaa
iki-ikaevaensae siltaa
taehti-lemmittynsae luoksi
kertomaan, he miten ovat
lepyttaeneet vallat kovat:
kuollen, toinen toisen vuoksi....

Putoo kylmaeae valkovihmaa
varhaistalven haemaerihin,
kukkasille elon puiston....
Talvi talven jaelkeen putoo.
Nousee aatos: Miksi? Mihin?
Kohtalotar paeaemme paeaellae

<<<  END OF SAMPLE... (THE FULL EBOOK HAS 50992 TOTAL CHARACTERS)  >>>