>>> YOU ARE VIEWING A 200 LINE SAMPLE OF EBOOK# E05750 <<< TITLE: HANNA AUTHOR: J. L. RUNEBERG EBOOK: E05750 (O'Briens Book Cellar) LANGUAGE: FINNISH HANNA Kolme laulua J. L. Runeberg Suomentanut P. Cajander ENSI LEMMELLE. Ens lemmeltaeni kerran tiedustin: eloni taehti, kuinka synnyitkaeaen, ja mistae lempeaen sae loistos sait? Ja taehti lausui: naeitkoe milloinkaan, kuink' aekin pieni pilvi kaihtaa mun? Ma lausuin: pilven milloin heleaen ja milloin synkaen naein sun peittaevaen, yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo. Taas lausui taehti: naeitkoe, kuinka mun pian himmentaeaepi paeivae maallinen? Ma lausuin: monen paeivaen loistossaan naein nousevan ja valos voittavan, se yhae laski, sin' et milloinkaan. Ja taehti taas: valooni luotatko, elosi toivon siitae sytyttaein? Ma lausuin: pilven takaa hymys naein ja paeivaen loiston takaa tuikkehes, viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui taehti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus, mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, Ma oman henkes olen vaelkaehdys, mi saeteillen lens synnyinmaahansa, ma oman sielus paeivaenpaiste oon, sae hellaess' elaet hohtehessani. ENSIMMAeINEN LAULU. Kuin virta tunturin ja laehde laaksomaan-- sen verran kumpikin vain tunsi tuttuaan. Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Laenness aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa paeilyi. Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui, piippua poltti ja tiellen paein loi hartahan katseen, joskus loeyhaeyttaein savupilven pois kaedellaensae. Mielissaeaen Turust' ootti haen nyt taenae iltana poikaans ainoista, armastaan, ikaevoeityae ainakin vuoden. "Jos hyvin kaey sinun tutkintos ja jos saat hyvaet lauseet, tuo kesaeseuraksi itselles joku kumppani koeyhae, muuten sa nuorena taeaell' ikaevystynet vanhojen kesken." Kirjoittanut oli naein, tytyvaeisenae nyt tupakoiden vartosi kumpaakin, etupaeaessae tok' armasta poikaa. Vaan haenen ainoa tyttaerens, seitsentoistias Hanna kangaspuillahan viel' emaennoeitsijae-huonehess' istuu. Terve haen on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja, kun, puku notkea yllaeaen, siin' ilo-tointahan hoitaa. Rinta, miss' on sydaen tahraton alla, se paulomatonna paisuen nousee, aaltoillen haenen henkaeyksistaeaen, kun haen syoestaevaetaeaen kaesivarsin paljahin viskoo. Silmaepae kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa. Vielae haen jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla, naehden riemulla naein yhae raidan liittyvaen raitaan; vaan kun kellon helkynnaen kamarista haen kuuli, herkesi toimestaan haen, koppahan puolat ja langat laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhkaes. Tyoetaeaen silmaesi sitten mielissaeaen hymyellen, saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen paeitae, aeaeneti vain, mut naein toki haasteli haen sydaemessaeaen: "Tuskin on kangasta sievempaeae; puna tuo miten kauniist' yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa! Jospahan huomenna tuosta jo ois hame paeaellaeni mulla! Kerta kun, yllaeni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut maatytoet, kirkosta kaeyn ja kun portaillen pysaeynnyn, laemmoestae hehkuen, sievaenae naein, koreampana muita, aeaeneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan. Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra, poeyhkaenae, ylpeillen, ja kun muut haent' arkoen vaeistaeae, kaettaeni suutelemaan haen jaeae, niin vanha kuin onkin." Aatteli naein hymysuin, sydaemessaehaen riemu, ja nousi, akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan; mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisaeaen virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen taeytti. Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna, tuo, joka haeaerinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon kartanon tyoess', yhae kiistaeen laiskain piikojen kanssa. Tuo nyt hengaestyin tuli, haasteli kohta ja lausui: "Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni, sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki, paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni. Kyoekistae, naehkaeaes, kun ulos vilkasen, niin mitae naeenkaeaen, taennehaen saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat, uus hepo myoes, ei ennen naehty, se myrskynae lentaeae, vaatteuskin se on haell' ihan uusi ja ihmehen kaunis. Vaan kun rientaeen portaillen tulen uuteliaana, naeen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra, vanhaa, nuorta, ja silmae on lempeae kuin valo paeivaen. Ihmetys hurmasi mun, laehetessaeaen niiasin syvaeaen, niin ettae tuskin vain polot jaksoi polveni nousta, niin minae noeyraenae niiasin, ett' olin uupua siihen. Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi kaey haen, vaan sulo-katseen luo sekae haastaa; vanha Susanna, lausuvi haen, nyt tarkata saat sekae valvehell' olla, kohta ma naeet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan. Lausui naein hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa. Tuo mitae merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut; kielellein sanat juuttuivat sekae kyynele silmaeaen tunki, kun naein, miten niinkuin muut tuo mahtava herra leikkiae laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa. Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet tietaeae, ettae haen nyt elaemaensaekin aikovi muuttaa, eik' yhae vanheta yksin noin sekae naimaton olla; vaan kun halpana kaikkia tervehtaein tuli, sillae tahtoi lausua: naein tulen vast'edes tuttuna taenne; taas hymy lempeae tuo ja kun aarteen uhkasi viedae, viittasi teihin, jonka haen nyt emaennaeksehen tahtoo." Seitsentoistias tyttoepae vain sydaemestaehaen nauroi, kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa, jos tulis vaimoksi haen tuon pyylevaen, arvosan herran, rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin. Hetkenpae naurettuaan sekae palmikon kaeaerittyaensae, peilihin tarttui haen, kiharaista nyt kaeaenteli paeaetaeaen, taeynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui: "Luulettenko, Susanna, ett' taemmoeisestae haen huolis, ettekoe naee vain, kuin typeraeltae ja nuorelta naeytaen? Hyi, mua itseae saeikaeyttaeae tuo vallaton silmae! Taemmoeisestaekoe huolisi, kun laehiseudulta varmaan montakin vanhempaa, aelykkaeaempaeae tyttoeae loeytaeis, siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit. Eikoepae muistane haen, miten lasna ma peljaestyneenae kirkuen karkasin pois, kun tervehtaeae piti haentae, kunnes kellolla haen sekae kullan vitjoilla vihdoin silmaeni kaeaensi ja niin sylihinsae mun vietteli hupsun. Vaan mitae hulluja! viidenkymmenen vanhana haenkoe morsiant' etsisi, kosk' elaenyt on nuorena yksin?" Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan, solmesi lenninkinsae ja sormukset pani sormiin, aekkiae kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein silmaesi huoneeseen ja nyt tyttoeae kutsuen lausui: "Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini joutuen kaey, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla." Lausui naein, oven sulki ja laeks. Mut neitosen rinnan valtasi haemmaestys, miel' aavistuksihin vaipui. Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka, silmaeys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen haelle; kaikki haen unhotti pois sekae vanhan kylkehen juoksi turvaa etsimaehaen; mut saeikaehtyneenae haen lausui: "Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitae tehdae? Jos taeytyy arvosan herran eessae mun seista ja haen mua pyytaeae, niin veri poskeni halkaisee, sydaen rinnasta karkaa; naimist' en naein hirmuiseks minae konsana luullut." "Ho, hoo!" vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna, "nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa. Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun haeaet on ollehet, kaeskee miesi, ja noeyrae on vaimo ja sois vaan mieliksi olla; vaan sitae ennen taas se on haen, joka kaeskyjae antaa. Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli haen, joka sitten mullen miehenae uskollinen oli kuolemahansa-- kuink' olin kaeskevae, korska ja kallis pyyteae, kunnes mun kotihinsa haen vei, miss' sitten tottelin riemuin. Kaeykaeae siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisaeaen, tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes noeyraenae haen kumarrellen pyytaeae suosiotanne. Vaan kun on haastanut, lausunut haen, mitae on sydaemellaeaen, niin epaeellen te katsotte vain halutonna ja aikaa pyydaette mietintaeaen, pois sitten poeyhkaenae kaeytte. Naein haen vanhuuttaan saa miettiae, toivon ja pelvon vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa, huomaa noeyrtyen myoes, ett'ei niin suorahan juosta vanhan helmahan, vaikkapa haen rikas, mahtava oiskin. Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo, luullen teidaen jo hylkaeaevaen haenen tarjouksensa, istutte taeaellae ja mielessae teill' ei kieltoa lainkaan, katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti, kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki, rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon saatte ja kunnian myoes, kuin herranne, tuo jalo vanhus." Lausui naein. Mut arkaillen oven aukasi tyttoe, porstuahan jaei vilvakkaan, veti henkeae kauan, hiljaa koittaen hillitae sykkaeaevaeae sydaentaensae. Vaan kun viileytt' on haen kyllin juonut, ja posken hehku on haelvennyt sekae hiljenneet poven aallot, koskevi lukkoon haen ja nyt huoneeseen isaen astuu. Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan; <<< END OF SAMPLE... (THE FULL EBOOK HAS 51909 TOTAL CHARACTERS) >>>